Korona mullisti maailman. Osa muutoksista on tilapäisiä, mutta uskallan jo tässä vaiheessa sanoa, että monista muutoksista tulee myös pysyviä toimintatapoja. Paluuta aikaan ennen koronaa ei ole, ehkä jopa hyvä niin.
Olen aikaisemmissa kirjoituksissani käsitellyt monta kertaa väestönmuutoksia ja Miehikkälän vahvuuksia. Ajattelin, että nyt olisi hyvä peilata vähän laajemmin ajatuksiani toimintaympäristön muutoksista ja siitä, miten ne meihin mahdollisesti vaikuttavat. Toimintaympäristö on nyt aivan erilainen kuin oli vuonna 2016, kun aloitin Miehikkälän kunnanjohtajana. Maaseutu – kaupunki vastakkainasettelua toitotettiin kaikissa medioissa, mutta nyt kun maaseutu koetaan uudella tavalla vetovoimaisena, asiasta melkeinpä vaietaan. Jotkut asiantuntijat toistavat edelleen näkemyksinään, että kaupungistumistrendi tulee jatkumaan. Mitä, jos ei jatkukaan?
Nykypäivänä monet työt ovat tulleet paikkariippumattomiksi. Tulevaisuuden kannalta se on tärkeä asia. Työn paikkariippumattomuus voidaan nähdä myös uhkana. Kuka tarvitsee tulevaisuudessa niitä tuhansia ja tuhansia toimistoneliöitä, jotka on rakennettu kasvukeskuksiin? Kuka on valmis enää maksamaan asuinneliöstä hurjia neliöhintoja tai -vuokria? Kaupungistuminen ja yhteiskuntarakenteen tiivistäminen on toki nähty myös keinona vähentää kotitalouksien hiilidioksidipäästöjä. Siitäkin voi olla montaa mieltä, mielestäni maaseudulla voi asua vähintään yhtä pienellä ellei pienemmälläkin hiilijalanjäljellä kuin kaupungissa.
Korona on kannustanut ihmiskuntaa ajattelemaan monista asioista resurssiviisaammin ja ns. tärkeimmän kautta. Mitkä asiat ovat oleellisia yhteiskunnan ja yhteiskunnan turvallisuuden kannalta? Korona on muokannut myös kotitalouksien kulutustottumuksia niin, että joistain yrityksistä on tullut tämän aikakauden menestyjiä (esim. Kesko ja Harvia). Kulutustottumuksien muuttuminen voi vaikuttaa ihmisten arvoihin myös pysyvästi. Jos korona-aikana on totuttu esim. matkustamaan kotimaassa, onko paluuta enää ulkomaan matkailuun, vaikka se olisikin koronan osalta mahdollista?
Koronan myötä ihminen on tullut keskiöön. Vanhoja rakenteita ja toimintatapoja jouduttiin miettimään uudella tavalla, kun korona aiheutti tiettyjä vaatimuksia toiminnalle. Tästäkin huolimatta, uusia hyvinvointialueita ollaan nyt parhaillaan valmistelemassa. Suoraan sanottuna, tässähän ollaan tekemässä suurta kuntarakenneuudistusta. Olen aikaisemmin todennut, että kunta on kuntalaisiaan varten. Mitä kauemmas päätöksenteko käytännössä viedään, sitä vähemmän demokratia ja alueen asukkaiden tahtotila voi arjessa toteutua.
Olen asunut monta vuotta Sveitsissä ja käyttänytkin maata esimerkkinä monissa asioissa. Sveitsissä on Wikipedian mukaan 2 240 kuntaa (tilanne 2.4.2017). Kunnissa on keskimäärin 3 759 asukasta. Miksi kymmenien tuhansien asukkaiden kunta olisi Suomessa yhtään parempi tai tehokkaampi kuin resurssiviisas alle 2000 asukkaan kunta?
Tämän kirjoitukseni otsikon mukaisesti Miehikkälällä on käsissään menestysresepti tulevaisuuteen, kuten millä tahansa muulla suomalaisella kunnalla niin halutessaan. Menestysreseptissä ihminen asetetaan keskiöön. Isojen organisaatioiden voi olla hankalaa nähdä metsää puilta, joten ihmisen kannalta parasta lopputulosta ei tulla koskaan saavuttamaan. Lopuksi haluan leikkiä Nostradamusta ja ennustan, että hyvinvointialueuudistus tulee johtamaan hyvinvointi- ja terveyserojen kasvuun eri alueiden välillä. Siihenhän uudistuksessa ei pyritty vai pyrittiinkö sittenkin?
Arto Ylönen
Kunnanjohtaja