Kuinka Miehikkälästä tuli Miehikkälä

Miehikkälän alue sai ensimmäiset asukkaansa jo kivikaudella, ja pysyvän asutuksen syntyminen ajoittuu keskiajalle.

Miehikkälällä tarkoitettiin vielä 1800-luvun puolivälissä vain yhtä kylää, eli Joenpolvesta, Kalliokoskesta, Pekkolasta, Pitkäkoskesta, Salo-Miehikkälästä ja Suur-Miehikkälästä muodostuvaa suurkylää, jonka mainitaan saaneen nimensä alueen ensimmäisen talon uudisraivaajaisäntä Miehikän mukaan. Myös Muurikkalan nimi perustuu henkilönimeen. Saivikkala-nimen taustalla taas on ilmeisesti vanha suolatonta vettä tai järveä merkinnyt saivi-sana. Kylmälän kylä mainitaan ensi kerran 1555, jolloin kylä on ilmeisesti syntynyt, samoin kuin myös Taipaleen ja Tyllin kylät. Ensimmäinen kirjallinen maininta Lapjärvestä löytyy vuodelta 1556, ja Kaitaisten kylästä 1575, joskin Kaitainen on ilmeisesti syntynyt jo aiemmin. 1560-luvulla nykyisen Miehikkälän alueen asutuksen pohja on ollut jo olemassa, ja vain Salo-Miehikkälän ja Purhon kylien synty ajoittuu myöhäisempään aikaan.

Itäisen ja läntisen kulttuurin rajalla eläminen on merkinnyt vuosisatojen aikana monia mullistuksia asukkaiden arjessa.

Uudenkaupungin rauhassa 1721 Karjalasta tuli Virolahtea myöten osa Venäjää, ja Turun rauhassa hieman yli kaksikymmentä vuotta tämän jälkeen raja siirtyi lännemmäksi Kymijoelle. Venäjän aika merkitsi elinkeinollista kehitystä ja Miehikkälän kannalta merkittäväksi muodostui Pitkäkosken sahan perustaminen. Vuonna 1728 valmistunut ja Suomen suurimpien sahojen joukkoon noussut teollisuuslaitos työllisti aikanaan suoraan tai välillisesti jopa noin kymmenesosan alueen asukkaista.

Koko Suomi liitettiin Venäjään Haminan rauhassa 1809, ja Vanha Suomi eli jo aiemmin Venäjälle kuulunut alue yhdistettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan 1812. Suomen suuriruhtinaskunta oli Venäjän autonominen osa 1809 – 1917. Autonomian aikana perustettiin mm. ikkunalasia vientimarkkinoille valmistanut Kalliokosken lasitehdas, jonka toiminta ajoittuu vuosiin 1861 – 1931.

Miehikkälän seurakunnan irtaantuminen Virolahden seurakunnasta edelsi itsenäisen kunnan syntyä. Miehikkälän emäseurakunta perustettiin 1863, ja Miehikkälän kirkko vihittiin käyttöönsä syksyllä 1881. Miehikkälän irtaantuminen Virolahdesta tapahtui tämän jälkeen vaiheittain. Virolahden väliaikainen kuntakokous hyväksyi 1887 Miehikkälän eron. Ensimmäinen oma kuntakokous pidettiin tammikuussa 1889. Alussa asioita hoidettiin yhteisesti. Suomen itsenäistymiseen mennessä Miehikkälän kunnalliselämä oli jo erittäin monipuolista.

Välirauhan aikana ja jatkosodan lopussa Miehikkälän peltojen ja metsien halki rakennettiin Salpalinja, eli Suomenlahdelta Savukoskelle ulottuva 1200 km:n mittainen puolustusasema. Sen järeimmin linnoitettu osa sijaitsee Suomenlahden ja Saimaan välisellä alueella, jossa myös Miehikkälän Salpalinja-museo sijaitsee. Salpalinja on nykyään kansallisesti ja kansainvälisesti merkittävä monumentti- ja matkailukohde, jota on verrattu mm. Ranskan Maginot-linjaan tai Saksan Atlantin valliin.

Viime sotien jälkeen Miehikkälästä tuli rajapitäjä. Miehikkälään asutetut siirtokarjalaiset saivat viljeltäväkseen seurakunnan ja kunnan maista erotettuja tiloja. 1950-luvulla Miehikkälän väkiluku nousi jopa noin 5 500 henkeen.

(Lähde: Kylien kertomaa; Miehikkälän kyläkirja)