Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru ja kuntaministeri Sirpa Paatero vierailivat tänään Kotkassa sote-maakuntakierroksen tiimoilta. Osallistuin tilaisuuteen etäyhteyden kautta ja esitin tilaisuuden kyselyosuudessa seuraavan kysymyksen:
Mitä sote-maakuntien väkiluvultaan pienten ja harvaan asuttujen kuntien asukkaiden sote-palveluille käy? Ovatko ne ensimmäiset, joista leikataan, kun sote-maakunnalta loppuvat rahat? Vaikuttamismahdollisuudet ovat vähässä, jos sote-maakuntavaltuustossakaan ei olisi omaa edustajaa. Nykyisessä kuntayhtymämallissa rahoitus tulee kunnilta, joten pienikin kunta voi vaatia rahoilleen vastinetta ja lähellä olevia palveluita kuntalaisilleen. Näin ei ole asianlaita sote-maakunnassa, jonka rahoitus tulee valtiolta.
Kun tuli tämän etäyhteyden kautta esittämäni kysymyksen vuoro, ministerit olivat jo lähteneet lehdistötilaisuuteen ja kysymykseen vastasi käsittääkseni ministeriön virkamies. Vastaus oli
Nythän maakuntien rahoitus perustuu pääosin tarvekriteereihin ja sitten näihin tiettyihin olosuhdetekijöihin esim. kielitekijöihin ja maakunta saa rahansa sitten sillä perusteella, että siten niinkuin sen rahoituksen puolelta se ei tietenkään ole niin, että aina ne häviäisivät, mutta miten sitten maakunnan sisällä, jos ymmärsin nyt oikein tätä kysymystä, niin miten sitten maakunnan sisällä sitten päätetään, tää on nyt maakuntalähtöinen päätöksentekojärjestelmä ja siinä ei niinku ne kunnan rajat sellaisenaan ole merkityksellisiä ja nämä on meidän peruslaissakin tunnustettuja itsehallinnollisia alueita ja maakunnassa tehdään päätökset sitten maakunnan järkeväksi katsomalla tavalla. Toki siellä on ne sitten yhdenvertaisuuteen liittyvät sääntelyt, joka on myöskin vahvaa sääntelyä sinänsä, että alueella pitää sitten maakuntien huolehtia siitä, että väestö saa palvelut yhdenvertaisesti myöskin niinku tarvittaessa vietynä sitten lähelle silloin, kun palvelun luonne sitä vaatii, mutta että maakunnan itsehallintoon perustuvaa päätöksentekoa on sitten maakunnan sisäinen päätöksenteko.
Tallenne tilaisuudesta löytyy Youtubesta (kysymys- ja vastauskohtaan tästä).
Ymmärrän, että näin suoraan ja keskeiseen kysymykseen vastaaminen on varmasti valmistautumatta vaikeaa. Minusta kysymyksen asettelussa ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuutta väärinymmärrykseen ja kirjoitin sen keskustelukenttään niin suorasti kuin vain suinkin osasin. Virkamiehen vastaus ei sinänsä yllättänyt sillä tämä ongelmahan sote-palveluiden osalta on ollut läsnä jo sote-uudistuksen edellisellä ”tuotantokaudella”. Kiinnitän huomion vastauksen muotoiluun ”maakunnassa tehdään päätökset sitten maakunnan järkeväksi katsomalla tavalla”. Kun päätöksenteko viedään sote-maakuntatasolle pienessä kunnassa tarjottavista palveluista, on suuri vaara siihen, että ne todellakin ovat niitä ensimmäisiä, joista leikataan. Vastauksessa mainitut yhdenvertaisuuteen liittyvät sääntelyt ovat siinä vaiheessa sanahelinää, kun palveluita keskitetään ja ne viedään tarvitsijoiden ulottumattomiin. Sote-palveluiden saatavuus pienissä maaseutukunnissa on tärkeä elinvoimakysymys ja toimivat lähipalvelut ovat keskeisiä vetovoimatekijöitä.
Kuten suositun tv-ohjelmankin nimessä kysytään, pitääkö olla huolissaan? Itse olen huolissani siitä, että sote-uudistuksella tehdään peruuttamatonta tuhoa Suomen kunnille. Ne kunnat ja kaupungit, joilla on päätösvaltaa sote-maakuntavaltuustossa, menestyvät ja muille koittaa huonot ajat. Tarvitseeko meidän luoda uusia hallintorakenteita, jotka ovat omiaan eriarvoistamaan kuntia ja meitä suomalaisia? Tämä kirjoitus ei ollut mikään poliittinen kannanotto vaan kunnanisän ja yksittäisen kansalaisen huolenilmaus siitä, mitä voi käydä maaseutukuntien sote-palveluille tulevaisuudessa.
Arto Ylönen
Kunnanjohtaja