Miehikkälän Kunta

Maatalousväen kirkkopyhä ja elojuhla

Arvoisat kuulijat,

Minulla on ilo ja kunnia toimia juhlapuhujana tämän vuoden elojuhlassa. Miettiessäni sitä mistä haluaisin tänään teille puhua, nousi minulle päällimmäisenä mieleen Suomen ja suomalaisen työn arvo ja arvostus.

Tänä vuonna paljon palstatilaa mediassa ovat saaneet uutiset kilpailukykysopimuksista ja suomalaisen työn hinnasta. Seuraavana laulettavan ”Synnyinmaan laulun” loppusäkeistössä todetaan ”Mä lemmin kieltä ja kansaa sen – ja heikot voimani uhraten – teen työtä siellä, mä intomiellä – ja riemuiten”. Kuinka moni suomalainen voi nykypäivänä todeta ajattelevansa itse näin? Kysymys on arvovalinnoista, arvostanko minä suomalaista työtä niin paljon, että voin maksaa tuotteesta/palvelusta paremman hinnan? Toisaalta, arvostanko minä suomalaista työtä niin paljon, että työskentelen intomielellä ja riemuiten saavuttaakseni parhaan mahdollisen lopputuloksen? Sotien jälkeisestä ajasta aina Nokian ja paperiteollisuuden kultavuosiin saakka, suomalaista työtä ja osaamista pidettiin suuressa arvossa. Kansalaiselta löytyi taskusta Salossa valmistettu Nokian puhelin, päältä Marimekko-paita, jonka niskalapussa luki ”Made in Finland” ja jalasta laadukkaat kotimaiset kumisaappaat.

Monet yritysten johdossa tehtävät arvovalinnat kulkeutuvat työntekijöiden kautta kotitalouksien kulutustottumuksiin. Jos työntekijä kokee, että suomalaista työtä ei arvosteta tarpeeksi, kun hänen työnantajansa siirtää tuotantoa ulkomaille paremman tuloksen toivossa, miksi hän kuluttajana toimisi toisin? Onko hänellä varaa toimia toisin?

Asuessani monta vuotta Sveitsissä, näin läheltä miten paljon siellä arvostetaan sveitsiläistä työtä. Arvostus näkyy siinä miten intohimoisesti he suhtautuvat työnsä laatuun ja lopputulokseen, ja siinä mitä tuotteita he kuluttajina ostavat. Sveitsiläiset kellot ovat säilyttäneet asemansa ja arvostuksensa juuri laatunsa ansiosta. Toinen hyvä esimerkki kotimaisen tuotannon arvostuksesta ovat sveitsiläiset viinit, yli 98 % maan omasta viinituotannosta jää kotimaahan, se kattaa n. 40 % kokonaiskulutuksesta. Kysymys on taas arvovalinnasta: ”ehkä minä voisin ostaa parempaa ranskalaista viiniä samaan hintaan, mutta valitsen silti kotimaisen viinin ja samalla ostan kotimaista työtä.” En muista Sveitsin vuosieni aikaan kuulleen kertaakaan paikallisen suusta valituksen sanaa sveitsiläisen tuotteen tai palvelun hinnasta. Se kuvastaa hyvin sitä ajatusmaailmaa, joka maassa vallitsee.

Kilpailukykysopimuksiakin suurempi tuottavuusloikka syntyisi siitä, että yhä useampi suomalainen kokisi tekevänsä arvostettua työtä intomielellä ja riemuiten. Sama intomielisyys siirtyisi asteittain kotimaiseen kulutukseen, kotimaisten tuotteiden laatuun ja tuotekehitykseen ja sitä kautta ulkomaiseen kysyntään ja viennin kasvuun. Hinnan ei pitäisi enää olla ratkaisevassa asemassa ostopäätöstä tehtäessä vaan muiden arvojen, se vaatii asennemuutoksen itse kultakin.

Työn arvostus ja vastuullinen kuluttaminen kulkevat käsi kädessä. Viimeksi kuluneella viikolla saimme lukea lehdistä uutisia, joiden mukaan suomalaisten kahvialan yritysten raaka-aineita tulee myös tiloilta, joilta löytyy vakavia tuotanto-olo- ja ihmisoikeusongelmia. Mikä on yritysten vastuu asiassa? Entä kuluttajan? Samaa voi kysyä monen muun tuotteen kohdalla. Mitä kuluttaja voi tehdä toimiakseen vastuullisesti?

Eräs hyvä esimerkki kuluttajan vastuullisesta toiminnasta on lähiruoan ja paikallisten tuotteiden ja palvelujen ostaminen suoraan tuottajalta. Lähiruokayrittäjille suunnattu ruokaasuomesta.fi -verkkopalvelu on hyvä tapa ohjata kuluttajia suoraan tuottajien asiakkaiksi suurmarkettien sijaan. Kaakonkulmalta ei vain ole vielä tuottajia liittynyt palvelun käyttäjiksi, toivottavasti tilanne paranee tulevaisuudessa. Olisikin toivottavaa, että kuluttajina valitsisimme ”halpuuttamisen” sijasta ”arvostamisen”. Meidän pitäisi muistaa tehdessämme valintoja, että suomalaisia tuotteita ostamalla, ostamme samalla suomalaista työtä.

Näin loppuvuodesta, on meidän jokaisen hyvä pysähtyä miettimään omia kulutustottumuksiaan hetkeksi. Kannanko joulupöytään tanskalaisen vai kotimaisen kinkun? Mitä lahjoja joulupukki tuo lähipiirilleni?

Paikallinen tuotanto, niin palvelujen kuin tuotteidenkin, on tärkeä osa maaseudun elinvoimaisuutta. Yleisesti ajateltuna panostaminen mihin tahansa Suomessa tuotettuun palveluun tai tuotteeseen, edesauttaa maaseudun elinvoimaisuutta, jos ei suoraan niin kuitenkin välillisesti vaikkapa yleisen arvomaailman asteittaisena muutoksena.

Näin lopuksi haluan toivottaa Teille kaikille hyvää syksynjatkoa ja rauhaisaa joulun odotusta!

Arto Ylönen
Kunnanjohtaja