Mistäkö tiedän, että vuosi on kääntynyt jo loppupuolelle ja vanha vuosi on väistymässä uuden tieltä? Kalenteriini vapautunut tila on luonut tehokkaasti tilaa myös uusille ajatuksille ja ajattelulle, taas kerran. Jokaisella ihmisellä on päivittäin tietty tehokas aika ja kapasiteetti, joka on käytettävissä luovaan ja paljon ajattelua vaativaan työhön, loput työpäivästä käytetäänkin perinteisesti rutiinitehtäviin.
Olen kevään 2019 jälkeen ajatellut paljon oppimista ja luovuutta. En tiedä onko asioilla suoraa syy-seuraussuhdetta, mutta minulla oli tuolloin keväällä laaja aivoverenvuoto, aivojen oikealla puolella. Oikeaan aivopuoliskoon on liitetty tehtäviä, kuten esim. rytmi, musiikki, yleiskäsitys, kuvat, kuviot, mielikuvitus, luovuus sekä intuitio. En tiedä edustaako tehtävien jakaminen eri aivopuoliskoille enää nykykäsitystä aivotutkimuksessa. Minulla on kuitenkin tunne, että vaikka olenkin toipunut tilanteesta, en toipunut täysin ennalleni aivojen oikean puolen osalta. Osaan nykyään aktivoida paremmin luovuuttani, jos annan sille kalenterissani ja elämässäni aktiivisesti tilaa. Rohkenen jopa sanoa, että olen nykyään luovempi kuin ennen aivoverenvuotoa.
Voiko kunta olla oikeasti luova? Voivatko nyt vuodenvaihteessa aloittavat hyvinvointialueet toimia luovasti? Kun ajamme yhteiskunnassamme läpi isoja uudistuksia, mistä syistä niitä teemme. Esim. hyvinvointialueuudistuksen yleviksi tavoitteiksi oli Marinin hallitusohjelmassa kirjattu seuraavaa:
Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen keskeisinä tavoitteina on kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja, turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille suomalaisille, parantaa palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta, turvata ammattitaitoisen työvoiman saanti, vastata yhteiskunnallisten muutosten mukanaan tuomiin haasteisiin ja hillitä kustannusten kasvua.
Edellä esitetyt tavoitteet edellyttävät luovia ja uudenlaisia ratkaisumalleja ja toimintatapoja. Kun olemme isojen haasteiden edessä, onko meillä kykyä olla riittävän luovia? Olisiko meillä pitänyt olla luovat uudet toimintamallit jo mielessämme ennen hyvinvointialueiden järjestämislakien laadintaa? Olen kiteyttänyt itselleni luovan ajattelun edellytykset yhteen lyhyeen lauseeseen, luovuus on luopumista. Luovuuden käyttäminen edellyttää aktiivista vanhojen toimintatapojen unohtamista ja kyseenalaistamista. Luopuminen on vaikeaa. Kaikesta mikä on tuttua, turvallista ja edes jossain määrin toimivaa, on helppoa pitää kynsin ja hampain kiinni. Se on inhimillistä.
Kuntamme arvoihin on kirjattu luovuus. Miksi näin? Eikös jokainen organisaatio ole nykyaikaisesti luova? Eihän sitä tarvitse organisaation arvoksi nostaa vai tarvitseeko? Arvot antavat selkeää suuntaa toiminnallemme ja viestimme myös niillä, mihin toiminnassamme pyrimme ja millaista ajattelua organisaatiomme edustaa. Minusta tässä ajassa oli hyvin luonnollista, että luovuus on kirjattuna yhdeksi kunnan arvoista.
Luovuus on vaarallista. Luovuus voi luoda työttömyyttä. Luovuus erottaa menestyjät häviäjistä, puhutaanpa sitten valtioista, yrityksistä, joukkueista tai yksilöistä. Uudet ja luovat toimintatavat muuttavat yhteiskuntaa ja ammatteja. Onko meillä kuitenkaan varaa toimia muuten kuin luovasti?
Miksi koin edellä esitetyt hajatelmat kirjoittamisen arvoisiksi? Halusin muistuttaa luovuuden tärkeydestä ja, että osaisimme tunnistaa ja jalostaa luovia ajatuksiamme palvelemaan omaa elämäämme, työpaikkaamme ja yhteiskuntaamme.
Arto Ylönen
kunnanjohtaja